...Hei kaikille ja siunausta meille kaikille. Olen kokenut monia ihmeitä Casan ympärillä, joten jaan tärkeimmät niistä. Tulin pyytämään parannusta "särkyneeseen sydämeeni", joka koskee kahta tytärtäni, jotka olivat katkaisseet kaikki siteet minuun. Eräs ystäväni oli tuonut minulle mustavalkoisen dvd:n, jossa näytetään Joao työssä, kun hän auttaa halvaantunutta miestä kävelemään. Olin yksin asunnossani La Réunionin saarella Intian valtameressä. Huone täyttyi vahvasta rakkauden energiasta, ja minun oli pakko tehdä matka huolimatta siitä, että pelkäsin yksin lähtemistä. Se oli luottamuksen työ. Casan energiakenttä räjäytti minut pois, ja kun noudatin protokollaa ja entiteettien ohjausta, pystyin kirjoittamaan tyttärilleni useita kertoja Suuren Rakkauden paikasta, jossa ei ollut tuomitsemista. Sydämeni oli puhjennut auki. Se vei jonkin aikaa, mutta he molemmat ovat palanneet elämääni syvällisesti rakastavalla tavalla. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Minua oli vaivannut syntymästä lähtien krooninen, atooppinen ekseema koko kehossani, mikä oli kivuliasta, ärsyttävää ja rumaa. Pyysin entiteettejä parantamaan sen lopullisesti. Muutamaa päivää myöhemmin ekseema puhkesi pahimmaksi jaksoksi, joka minulla oli koskaan ollut. Kasvoni olivat epämuodostuneet, aivan kuin minut olisi poltettu, en tunnistanut itseäni peilistä. Minua hävetti poistua pousada-huoneestani, ja minulla oli jopa epäilyksiä Casa-työtä kohtaan. Ehkä se kaikki oli huijausta, ja olisin jäänyt tähän häpeälliseen tilaan ikuisesti! Jokin sai minut jatkamaan hieman luottamusta, ja tämä kriisi kesti kolme viikkoa, kun uskaltauduin ulos ja sain kylän "tuntemattomilta" vain rakastavaa ystävällisyyttä. Muutamat ihmiset toivat minulle vettä pyhästä vesiputouksesta, jota taputtelin haavoittuneeseen vartalooni vanulla. Vähitellen kipu ja rumuus laantuivat, kun jatkoin Casa-protokollaa. Minut parannettiin tästä elinikäisestä vaivasta, eikä se ole KOSKAAN palannut! Tärkein parantuminen tapahtui kuitenkin Sydämessä, kun näin, että Abadianianian tuntuva Rakkaus kaikkialla, minne menin, ei välittänyt mitään siitä, miltä ruumis näytti. Dom Inacion rakkauden lempeä virtaus oli kaikkialla ja kaikessa, ja se voitti kaiken epäilyn ja pelon. Minusta tuli Casa-opas sellaisesta kiitollisuuden energiasta ja halusta antaa jotain takaisin, ja sitten tapahtui toinen ihme. Olin uimassa Intian valtameressä, yksin pyörremyrskyn iskettyä. Tunsin oloni turvalliseksi, onnelliseksi ja iloiseksi ja olin yhteydessä Dom Inacioon. Oli hyvin aikainen aamu täysin autiolla rannalla juuri auringonnousun jälkeen. Uin ulos, mutta kun käännyin ympäri uidakseni takaisin sisään, huomasin järkyttyneenä, että virta oli vetänyt minut ulos ja olin kaukana, kaukana rannasta. Tiesin, etten pääsisi takaisin! Siellä oli aaltoja ja virtauksia. Minua valtasi suuri tyyneys, kun rukoilin Dom Inaciota. Kuulin: "Pysy rauhallisena, jatka uintia varovasti...". Sanoin: "Hyvä on, jos hukun, niin olkoon niin. Tapahtukoon sinun tahtosi! Minua pelotti, mutta en joutunut paniikkiin. Huomasin sanovani Dom Inaciolle, Jumalalle... Minulle sopii tämä, MUTTA jos pelastun, lupaan omistaa elämäni Jumalalle ja Casalle. Hyvin lyhyen ajan kuluttua näen kaukana kaukaisella rannalla hahmon juoksemassa rannan poikki jonkinlainen lauta kainalossaan. Hän ei tullut minua kohti, mutta tiesin, että hän saisi minut kiinni. Jonkin ajan kuluttua hän saapui paikalle, kun hän oli kiertänyt sen, missä olin. Hän sanoi vain "ota lauta". Hiljaa ja rauhallisesti hän uitti minut takaisin rannalle. Olin uupunut ja kysyin häneltä vain "Mikä on nimesi"? Hänellä oli hämmästyttävän kirkkaat siniset silmät ja hän vastasi vain "Christophe". Kun saavuin rannalle, kaaduin hiekalle, kasvot alaspäin mutta täysin tajuissani. Käännyin häntä kohti täynnä syvää, syvää kiitollisuutta. Siellä ei ollut ketään! Ei merkkiäkään kenestäkään! Näen yhä hänen silmänsä tänään..... Tästä seurasi, että jatkoin ryhmien viemistä Casaan... ja merkittävin ihme minulle siellä myöhemmin oli se, että minulle näytettiin kirja, joka on muuttanut kaiken ja tuonut suurimman koskaan kuvitellun parantumisen sydämeen ja mieleen, nimeltään "Kurssi ihmeissä". Näin kirjan pousadassa, tiesin, että se oli tärkeä, unohdin sen täysin, ja sitten eräs tuntematon antoi minulle kirjan lahjaksi Pariisissa ensimmäisenä päivänä, kun palasin Casasta! Loppu on kaunista historiaa....
Lopetan tarjoamalla kunnianosoituksen Grainnelle, joka koko Casan elämän koettelemusten ja vaikeuksien ajan tarjosi minulle Suurta Rakkautta, tukea ja hyvää naurua irlantilaisten juurieni rakkaassa värähtelyssä....Jumala siunatkoon sinua, sinä omistautumisen voimapommi...☘☘☘
